torstai 29. tammikuuta 2009

"Duudsonien" alkuja tairamma kasvattaa

Tänään meidän ihanaiset pienet kullannuppu pojat sai oikein älynväläyksen. ;) Olivat pihalla leikkimässä ja näkivät tilaisuuden koittaneen kun äiti juorusi mummin kanssa puhelimessa... Asettelivat tikapuut leikkimökkivanhusta vasten ja pulkkaa katolle sovittelivat... Ja onneksi äidin haukansilmät siinä vaiheessa ehtivät näkemään tilanteen ennen kuin olisi testattu kuinka käy kun katolta lasketaan. Noh... positiivisesti ajateltuna.. mielikuvitusta tuntuu löytyvän ja täytyyhän äidin ymmärtää, että pojanpalleroisilla nämä kujeet taitavat olla verissä vaikka mammalle harmaita hiuksia aiheuttavatkin. Ja voihan olla, että kasvatankin fiksua pojanpalleroa, joka suunnitteli jo tätä viime viikonloppuna rappusia nikkaroidessaan...:)


Keskimmäisestä lapsukaisesta sitten taas en tiedä sanoa... Eilen Elviiran vaaleanpunaiseen vauvahaalariin sovittautui ja äidin korvakoruja himiöi....hmm....

Tällaisen tunnustuksen tämä kohta harmaahiuksinen mamma sai ihanaiselta villa honkasalon mallalta.

Tunnustuksen saajan täytyy kertoa viisi riippuvuutta itsestään. Ja pitkän pohdinnan jälkeen valitsin viiden kärjen riippuvuuksistani.. Ja ne ovat seuraavat:
-perhe. En tulisi päivääkään toimeen ilman rakasta miestäni ja lapsiani
(noh..ehkä viikonlopun ilman lapsia...vink..vink..)
-vitamiinipillerit. Olen ollut jo vuosia niistä "riippuvainen". Kärjessä
varsinkin maitohappobakteerit, magnesium, sinkki ja omega 3. Saan
ainakin omasta mielestäni erinäisiä oireita jos olen kauan ilman niitä?!
-sisustuslehdet. Niitä löytyykin isoja määriä ja vähän sieltä sun täältä.
Ulkomaalaiset lehdet suosikkejani!
-ystävät. Haluan pitää ystävät "lähellä" ja olla aidosti kiinnostunut
heidän elämästään.
-suklaa. Sitä on täytynyt saada joka päivä! Nyt olen onnistunut melko
hyvin viettämään "murutonta tammikuuta". Hyvä minä!

Tunnustuksen saajan täytyisi jakaa tunnustus viiteen blogiin. Blogeja olisi monia joille tämän haluaisin antaa mutta kaikista niistä tuntuu se jo löytyvän, joten jätän sen tänne. Jos joku ei vielä ole tätä saanut, niin ole hyvä, annan sen sinulle!
Nyt toivottelen teille ihanaa torstai-iltaa ja taidan lähteä hakemaan kaupasta tukkaväriä...:D

Terveisin harmaantuva Johanna


7 kommenttia:

  1. Hei Johanna!
    Tutulta kuulostaa nuo "hurjat" päähänpistot lapsukaisilla ulkoleikeissä..:) Kaunis on edellisen postauksen prinsessan huone ja suloinen on itse prinsessa... Onnea tunnustuksesta kauniiseen blogiin! Ihanaista päivän jatkoa!
    -Minttu-

    VastaaPoista
  2. Ei hitsi ne pojat on hauskoja! Kamala ikävä alkaa niitä kaikkia lapsia jo olla.
    Toi Oskarin juttu kyllä ei jätä enää paljon arvailujen varaan.. Alkaa merkkejä olla ilmassa aika paljon jo.. :)

    VastaaPoista
  3. Nyt alan aavistella mistä se sanonta:Pojat on poikia, on saanut alkunsa...Ettei olis jostain samanmoisesta "älynväläyksestä":)

    VastaaPoista
  4. Pojat on poikia, niinhän sitä sanotaan. Taitaa tuo kekseliäisyys periytyä aika läheltä ? Kyllä se Teemu isäkin osasi ja keksi. Tuo nikkarointikin taitaa olla peinnöllistä, johan Emppu 2-vuotiaana Karkkilassa naulasi terassiin mukavasti nauloja, ihan vaarin luvalla.
    Hyviä vointeja teille sinne ja iiiisot halit.
    Terveisin Karkkilan mummi

    VastaaPoista
  5. Hei rakas serkkuni!

    Ilahdutat minua tänne Raumalle blogillasi. =) Oikein odotan mitä ihanaa olet taas keksinyt...Minäkin rehasin kotoa vanhat puiset perunalaatikot ja laitoin ne päällekkäin...nyt minulla on eteisessä hylly...aika kiva lopputulos... =)

    VastaaPoista
  6. Pikku duudsonit ovat tosiaankin olleet fiksuja... hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :) No onneksi koelasku jäi kuitenkin suorittamatta!

    Rauhallista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  7. Ihana tuo Oskarin tempaus :)
    Meidän koheltaja Vera sai kunnon rakon huuleen ja luultavasti pieni arpikin jää. Leikki kaasusytkällä, kun silmä vältti. Siis sellaisella jolla voi vaikka juottaa tinaa. Oli itsellekin muistutus ettei silti vielä voi jättää kaikkea käden ulottuville, vaikka noin isoja jo ovatkin.

    VastaaPoista