Eilen illalla tai pikemminkin yöllä selailtiin isännän kanssa lasten vauva yms. kuvia läpi... Ja paljon niitä olikin. Kaikki siis kuvatiedostoina koneella. Montaakaan kuvaa ei ole teetettynä oikein valokuviksi. Syy, miksi näitä kuvia kattelimme on tämän hetken "projektimme", josta seuraavassa postauksessa sitten lisää...
Mutta jokatapauksessa, kiva oli uppoutua hetkeksi näihin lasten vauvakuviin...Tuloksena tosin se, että täytyi oikein pysähtyä miettimään, että miten ihmeessä tää aika on näin nopeeta mennyt!???!!
Eihän se tietysti kaikki niin suloista ole miltä kuulostaa...Kuuteen ja puoleen vuoteen en ole nukkunut yhtäkään täyttä yötä ilman herätyksiä, pahimpaan aikaan niitä herätyksiä saattoi olla jopa toista kymmentä...Monet päivät tosiaankin on menty ja mennään edelleen tukka pystyssä, tummilla silmän alusilla, lökäpöksyillä mutta entä sitten.... Ihania lapsia ollaan saatu! Ja jokaisesta niistä tunnen suurta kiitollisuutta! Itsestään selvyys ei niiden saanti ole ollut!Inhottavan haikeaa ajatella, että kaikki nämä ihanat vauvavuodet ovat takanapäin, eikä takaisin saada!
Suurin syy tähän haikailuun varmasti on se, että lapsiluku on nyt täynnä.(luultavasti...;)) Ei täysin omasta tahdosta, vaan turvallisuussyistä. Istukan repeytymisen mahdollinen riski kasvaa, kun niin on aikaisemminkin käynyt...Niin turvallisinta näin. Nyt pysähdytään nauttimaan näistä kolmesta ja yritetään ottaa kaikki irti tästä pikkulapsiajasta...
Ihania omanlaisiaan persoonia kaikki. Ja erinäköisiä äidin silmissä, vaikkakin muiden silmissä näyttävät hyvin samannäköisiltä. No varmasti niinkin, samalla muotilla kun on tehty...;D
Ja ettei nyt aivan kehumiseksi menisi, niin kovapäisiä ovat kaikki kolme. Hyvin voimakastahtoisia, eivätkä pelkää tahtoaan ilmaista kuuluvasti missään paikassa...;) Kehen lienevät tulleet siinä asiassa...
'Mutta jokatapauksessa niin RAKKAITA!
Joten nyt höpötykset seis ja lähden halaamaan tuota villitrioani! Nautinnollisen ihanaa viikonloppua kaikille! Me taidetaan tehdä eväsretki metsään...Hörpitään kuumaa kaakaota ja tutkaillaan syksyistä metsää...
Johanna
Ihania kuvia! Pitäisi joskus pitää samanlainen sessio. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa postausta!
VastaaPoistaAurinkoista ruskaretkeä!
Aivan mielettömän ihania kuvia! ♥ Toisaalta surullista, että lapset kasvaa, eivätkä oo enää sellasia söpöjä pieniä palleroita, mutta toisaalta ihana seurata sitä kasvua ja kehitystä! Toisinaan on aivan hirveetä tajuta, että kuinka vanhoja Jansku, Jenu ja Vallekin jo on! Ja varsinkin, kun itestä ei tunnu yhtään vanhemmalta tai sit mä en vielä oo vaan myöntäny itelleni, että mäkin vanhenen...ainakin fyysisesti...;)
VastaaPoistajoo kyllä haikeus isköö ku vauva-ajan kuvia kahtoo!!suloisia kuvia ja suloisia muistoja...onneksi on ees niitä,ku aikoja ei takaisin saa!:)
VastaaPoistaIhania mukuloita!! :)
VastaaPoistaOlipa hauskoja kuvia! Nuo "pupujussikkasi" kera pikkuisen ovat kyllä hurjan somia. Meilläkin olisi samantapainen projekti edessä, kehyksiä on vaikka millä mitalla, kunhan saisi kuvat niihin asti. :)
VastaaPoistaJa uima-allas näyttää kivalta, meilläkin rakennettiin terassi altaan ympärille ja mukavaa on. Kivaa viikonloppua. :)
Nauttikaa nyt lapsistanne,sillä kohta kaikki on LIIAN nopiaan takana päin.Onneksi niitä pieniä saa hoitaa sit mummina ja ukkina.Sekin on aivan IHANAA aikaa.nimim.kokemusta on.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua ja eväsretki-ilmoja:)
Ihana postaus ja ihanat lapset. Samoja tunteita olen läpi käynyt, kun olen myös teettänyt pitkän ajan päästä vasta paperikuviksi.
VastaaPoistaSyksyistä viikonloppua teille! :)
Ihanaisia hyvän tuulen kuvia!
VastaaPoistaNauti täysin siemauksin lapsuusvuosista ja yhteisistä mukavista hetkistä :D
tuo pupukuva on niin täynnä tunnelmaa!
VastaaPoistaIhana postaus. Jotenkaan en osaa ajatuksiani muuten kertoa.
VastaaPoistaSuloisia kuvia!Kirjoitit tosi ihanasti lapsistasi ja ajatuksistasi. Samoissa mietteissä olen itsekin ollut. Lapset kasvaa... viime viikolla lopetin kuopukseni imettämisen (2v3kk) ja silloin haikeus iskee. Toisaalta on todella rikasta ja mielenkiintoista seurata esikoisen itsenäistymistä, yrittää tukea häntä ja edelleenkin osoittaa välittämistä. Seiskaluokkalaisen elämä tuntuu olevan melkoista vuoristorataa, silti aivan uusia asioita tulee itsellenikin lapsen kautta esille. Tuntuu, että jokainen aika lapsen elämässä on yhtä tärkeä, kaiken ikäisenä he tarvitsevat vanhempiaan ja varsinkin rakkautta. Kunhan vain itse muistaisi olla lapselle läsnä, nähdä ja kuunnella häntä silloin kun heillä on asiaa. :) Mukavia ajatuksia sinun postaus herätti... Kiitos tärkeästä aiheesta! Nautitaan ja iloitaan lapsistamme! Terveisin Sanna
VastaaPoistaIhania kuvia lapsista! Jotenkin tuli niiin haikea olo tästä postauksestasi, että aivan tippa tuli linssiin. Samoja aatoksia on omassa mielessä usein pyörinyt, varsinkin nyt kun olen palannut työelämään. Päivä on nykyään yksi hujaus...KAMALAA!
VastaaPoistaUpea muuten on altaan reunus, kyllä siinä kelpaa ensi kesänä nauttia!
Aurinkoista viikonloppua!
-Taru-
Hei!Ymmärsinkö oikein, että kaikki teidän lasten kuvat on vain koneella, teetä nyt ihmeessä paperikuvia tai polta cd:lle,meiltä meni kovalevy ja kaikki lastenlastenkuvat, kyllä harmitti!
VastaaPoistaKiva blogi sulla, olen silloin tällöin poikkeillut. t Riitta, blogiton
Kiitoksia kommenteistanne!
VastaaPoistaMetsäretkeltä ollaan palattu ja kivaa oli! Kesällä ei tule useinkaan käytyä mutta näin syksyllä, talvella ja keväällä käydään melko usein. :)
Riitta: Ei meillä pelkästään koneella ole lasten kuvat. Onneksi! Isäntä on ottanut varmuuskopiot kolmelle eri levylle. Ja on poikien omia teetettykin, neidin kuvia kylläkin vähemmän, kun ollaan itse niitä printattu kuviksi sitä mukaan ku ollaan kehyksiin laitettu. Pitäisi kylläkin tehdä oikein supertilaus paperikuviksi lähiaikoina...:)
Ai että miten suloisia pieniä ja ihana blogi sinulla. :)
VastaaPoista