Eilen illalla tai pikemminkin yöllä selailtiin isännän kanssa lasten vauva yms. kuvia läpi... Ja paljon niitä olikin. Kaikki siis kuvatiedostoina koneella. Montaakaan kuvaa ei ole teetettynä oikein valokuviksi. Syy, miksi näitä kuvia kattelimme on tämän hetken "projektimme", josta seuraavassa postauksessa sitten lisää...
Mutta jokatapauksessa, kiva oli uppoutua hetkeksi näihin lasten vauvakuviin...Tuloksena tosin se, että täytyi oikein pysähtyä miettimään, että miten ihmeessä tää aika on näin nopeeta mennyt!???!!
Eihän se tietysti kaikki niin suloista ole miltä kuulostaa...Kuuteen ja puoleen vuoteen en ole nukkunut yhtäkään täyttä yötä ilman herätyksiä, pahimpaan aikaan niitä herätyksiä saattoi olla jopa toista kymmentä...Monet päivät tosiaankin on menty ja mennään edelleen tukka pystyssä, tummilla silmän alusilla, lökäpöksyillä mutta entä sitten.... Ihania lapsia ollaan saatu! Ja jokaisesta niistä tunnen suurta kiitollisuutta! Itsestään selvyys ei niiden saanti ole ollut!
Inhottavan haikeaa ajatella, että kaikki nämä ihanat vauvavuodet ovat takanapäin, eikä takaisin saada!
Suurin syy tähän haikailuun varmasti on se, että lapsiluku on nyt täynnä.(luultavasti...;)) Ei täysin omasta tahdosta, vaan turvallisuussyistä. Istukan repeytymisen mahdollinen riski kasvaa, kun niin on aikaisemminkin käynyt...Niin turvallisinta näin. Nyt pysähdytään nauttimaan näistä kolmesta ja yritetään ottaa kaikki irti tästä pikkulapsiajasta...
Ihania omanlaisiaan persoonia kaikki. Ja erinäköisiä äidin silmissä, vaikkakin muiden silmissä näyttävät hyvin samannäköisiltä. No varmasti niinkin, samalla muotilla kun on tehty...;D
Ja ettei nyt aivan kehumiseksi menisi, niin kovapäisiä ovat kaikki kolme. Hyvin voimakastahtoisia, eivätkä pelkää tahtoaan ilmaista kuuluvasti missään paikassa...;) Kehen lienevät tulleet siinä asiassa...
'
Mutta jokatapauksessa niin RAKKAITA!
Joten nyt höpötykset seis ja lähden halaamaan tuota villitrioani! Nautinnollisen ihanaa viikonloppua kaikille! Me taidetaan tehdä eväsretki metsään...Hörpitään kuumaa kaakaota ja tutkaillaan syksyistä metsää...
Johanna